Karhakka 2023 – retkikertomus

Lapin Samoilijoiden perinteinen kesäleiri Käyrämön kämpällä järjestettiin tällä kertaa retkenä (eli alle kolmen yön tapahtumana) 16. – 18.6.2023. Leirin kutistuminen kahteen yöhön ei häirinnyt poikien hauskanpitoa, sillä tällä kertaa keskityttiin kämpän lähimaastoon ja tehtiin päiväretki läheisiin kohteisiin.

Perjantaina suunnattiin kohti Käyrämön kämppää kuuden maissa iltapäivällä. Matkaan lähti tällä kertaa 11 hengen joukkio. Varusteisiin ja ruokaan panostettiin sen verran runsaasti, että ne vedettiin paikalle peräkärryllä. Perille saavuttiin hyvinkin valoisan aikaan, sillä aurinko enää hävin tuskin laski horisontin taakse. Leiri avattiin komeasti vetämällä lippukunnan oma lippu tankoon. Lämmintä myös riitti, ja illasta mitattiin vielä lähes 20 asteen lämpötilalukemia. Ilma ja valo olikin mitä mainion leirin pystyttämiseen ja iltapalan laittamiseen; Teltta sopivan pehmeään mättääseen pystyyn ja sitten iltanuotion kimppuun. Nuotiolla istuttiinkin hyvä tovi paistaen siikaa ja makkaraa. Puoli kymmenen aikaan oli aika siirtyä puolijoukkueteltan uumeniin makuulle. Iltaan mahtui sen verran puuhaa, että juttu jatkui teltassa pitkälle yöhön.

Lauantai-aamuna herätys oli kahdeksan pintaan, jolloin lippukunnanjohtaja antoi armolliset 15 minuuttia aikaa kuoriutua ulos makuupusseista, pistää päälle partiopaidat ja suunnata lipunnostoon. Lippu saatiin salkoon jotenkuten hereillä olevien lippukunnan jäsenten toimesta, jonka jälkeen suunnattiin perinteille puuro-aamupalalle. Aamupala virkisti kummasti joukkiota ja sen jälkeen olikin aika rakentaa retkipaikka kuntoon; ulkoruokapöytä pistettiin iskuun, tiskialtaat rakennettiin ulos, ruuanlaittopiste valmisteltiin nuotiopaikan läheisyyteen ja teltan ympärille viriteltiin kuivaustelineet. Rakentelussa vierähti tovi ja hommaakin tehtiin sen verran, että puuhien jälkeen valmisteltiin tuliterässä retkikeskuksessa lounaaksi kana+makaronipataa chili ja kermakastiikkeessa. Tänä vuonna itikoita riitti omiksi tarpeiksi asti ja aika paljon ylikin. Lounaalla ei löytynyt sellaista suupalaa johon ei itikka olisi osunut. Sen ei kuitenkaan annettu häiritä, vaan lounas vedettiin urheasti ilman lakkeja (kuten kuuluu) ja kattilat tyhjiksi.

Lounaan jälkeen havaittiin leirissä varas! Leiriin oli pystytetty kelta-punainen lippu ja ennakkotehtävänä oli annettu kaikille vahtia lippua. Mikäli lippu jostain syytä katoaa, niin tällöin on syytä hälyttää koko retkue ja jäljittää se katala taho, joka uskalsi varastaa lipun! ”Leirissä on varas” huuto kaikua nopeasti huutajasta kuulijalle huudettuna läpi koko leirin, ja etsintäpartio olikin valmiina alta aikayksikön. Nuotiopaikalla kerrattiin tilanne, ja organisoitiin etsintäpartiot etsimään tuo katala varas joka uskalsi viedä leirilipun. Etsintäpartio lähti poispäin järvestä, ja samalla haarukoi mahdolliset varkaat muutamaan osallistujaan jotka eivät olleet etsintäpartiossa mukana.

Varkaat löytyivät hetken etsinnän jälkeen lähimetsästä piileskelemästä ja lippu saatii palautettua paikoilleen. Sen jälkeen olikin aika suunnata päiväretkille. Sudenpennut ja seikkailijat kävivät eri suunnilla tiedusteluretkillä. Sudenpennut lähtivät tien suuntaan ja piirsivät karttoja löytämistään maamerkeistä. Koska kyseessä oli tiedusteluretki, niin kasvoihin tuli tottakait laittaa hieman maastoväriä. Päiväretkien päätteeksi oli aika valmistaa päivällinen ja keskittyä kämpän lähimaaston tutkimiseen.

Sunnuntai-aamuna herätys oli armiollisesti kahdeksan pintaan. Reilun kymmenen tunnin (ainakin suurimmalle osalle) hyvien yöunien jälkeen oli lipunnostokin partiomaisen reipashenkinen. Yöllä pudotteli reippasti vettä, aamullakin vähän vielä ripsi, ja se yhdistettynä reilun kahdenkymmenen lämpötiloihin teki sen, että itikoita oli enemmän kuin miesmuistiin. Aamupalaksi olikin puuroa itikoilla, sekaan mansikkasoppaa itikoilla, kylkeen vähän leipää itikkavoilla ja meetvurstilla. Tästä jonkinlaisesta ennätyksestä huolimatta itikoiden ei annettu häiritä. Sen verran tehtiin kuitenkin poikkeusta, että ruokailu lakki päässä oli sallittu akuutista itikkainvaasiosta johtuen. Toivottavasti ei toistu!

Aamupalan jälkeen suunnattiin vesille harjoittelemaan kanootilla melomista ja veneellä soutamista. Hiljaisella järvellä aika vierähti nopeasti ja kunhan veneet oli saatu maihin, niin olikin jo aika pakata, siivota, syödä ja suunnata kotiin.

Jokainen kunnioitti toista ja oli luotettava!

Partion tarkoitus on kasvattaa kunnon kansalaisia. On aivan upeaa nähdä miten retken osallistujat uskovat itseensä ja luottavat toisiinsa! Aina tulee pientä ristiriitaa, mutta ne ratkomalla pojat rakentavat parempaa yhteiskuntaa ja suhdetta ympäristöön. Tänä vuonna retki oli partiohenkinen ja koko joukkio kannusti toisiaan sekä salli jokaisen omat mielipiteet. Näin lopputulos oli suurempi kuin osiensa summa ja esimerkiksi varustehuolto tehtiin ennätysajassa.

Viime vuoden leiristä voit muuten lukea tästä: