Karhakka 2025 – retkikertomus

Vuoden 2025 perinteinen koko lippukunnan kesäleiri pidettiin retkenä, eli alle kolmen yön tapahtumana. Leiriinhän vaaditaan kolme yöpymistä. Syy tälle lyhyemmälle retkelle oli se, että 2025 on myös piirileirin vuosi, eli heti heinäkuun alussa oli luvassa lisää leireilyä. Karhakan paikkana oli tietenkin Käyrämö ja Käyrämön kämpän maastot. Vuoden 2025 teemana oli vaellus, joten kuljimme kattavasti Käyrämön maastoissa ja harjoittelimme tavaroiden kantamista, majoitteiden pystyttämistä ja ruuan laittoa vaikka emme varsinaisella vaelluksella olleetkaan.

Partiossa ”retki” voi olla lyhyt päiväretki tai useamman yön ulkoilutapahtuma, kun taas ”leiri” on pidempi, vähintään kolmen yön pysyvä majoituspaikkaan keskittyvä tapahtuma. ”Vaellus” tarkoittaa retkeä, jossa siirrytään paikasta toiseen ja kannetaan kaikki tarvikkeet mukana.

Lähtö

Lähtö Käyrämöön alkoi kololla tavaroiden kasaamisella ja peräkärryn pakkaamisella. Pakkaus sujui jo rutiininomaisesti ja tavarat kulkeutuivat sudenpentujen voimalla vauhdilla kärryyn. Käyrämöön on noin 65km, mikä tarkoittaa käytännössä noin tunnin ajomatkaa, joten sudenpentujen etujoukko pääsi perille hyvissä ajoin. Valoisaahan on vuorokauden ympäri, joten lähinnä nukkumaanmenoaika oli rajoittavana tekijänä.

Tarpojat tiputettiin kartan ja täyteen pakattujen rinkkojen kerä Käyrästunturin eteläpuolelle. Heidän oli määrä kävellä sieltä huoltotietä pitkin Käyrästunturin huipulle yöpymään aidossa vaellushengessä.

Sillä välin Käyrämön kämpällä pistettiiin puolijoukkuetelttaa pystyyn, ehostettiin vähän leirirakennelmia ja tutustuttiin uusien sudenpentujen kanssa Käyrämön kämpän maastoihiin. Teltta saatinkiin juuri sopivasti kahdeksan jälkeen pystyyn, sen jälkeen hyvä iltapala ja kohti untenmaita. Kaikki sudenpennut nukkuivat teltassa. Jonkin verran oli hyttysistä yöllä kiusaa (puolijoukkueteltassa ei ole sääskiverkkoa), mutta muuten yö sujui hyvin ja kaikki saivat levättyä.

Tarpojat pääsivät Käyrästunturin päälle iltakymmenen maissa, joten matka oli kulkenut melko reippaasti ja vain parilla tauolla. Telttakin oli pystytetty alta aikayksikön ja yhdentoista aikoihin oli aika kömpiä makuupusseihin. Tunturissa oli oikein hyvä nukkua, sillä koko yön kävi tuulenvire joka tuulettii telttaa ja piti ilman raikkaana. Makuupussin lämmössä ja kuivassa ilmassa Hillebergin teltan hyttyssuojan suojissa oli oikein leppoisa loikoilla. Koska tarpojat ovat ikäkautensa nuoremmasta päästä, niin yöllä tunturiin siirtyi kämpältä myös yksi aikuinen omaan telttaansa varmistamaan että tunturissa on kaikki hyvin.

Tarpojat Käyrästunturissa

Käyrästunturin päällä on vanha palovartijan maja mitä on kyläläisten ja metsähallituksen toimesta kunnostettu viime vuosina. Siellä oli oikein hyvä tehdä aamupalaa, pitää vähän tuulta ja lämmitellä kamiinan lämmössä. Vaikka ulkona oli kirkasta ja aurinkoista läpi vuorokauden, navakka pohjoistuuli pyyhkii aika huolella tunturia pitäen sekä itikat että lämmöntunteen loitolla. Vaikka teltassa oli hyvä oleilla, oli aamupalan syönti tuvassa virkistävää. Yöllä paikalle saapunut aikuinenkin poistui haitolta jo kahdeksan jälkeen, joten mikäs siinä oli tupaa lämmitellessä ja päivän vaellusta suunnitellessa.

Yöllä Käyrästunturille saapunut aikuinen totesi näkemänsä perusteella, että tarpojat ovat kokeneita eräjormia, ja poistui takaisin kohti Käyrämön kämppää jo ennen aamupalaa.

Aamupalan lomassa tarpojat loivat päivän suunnitelman; 1) tiedustelua tunturissa, 2) lounas, 3) vaellus Käyrästunturin laavun kautta kohti sovittua noutopaikkaa Niesin tien varressa, 4) saunomistä Käyrämössä ja 5) iltauistelut Käyrämöjärvellä. Kävelyä kertyisi maltilliset 6 km, mutta siitä vajaa pari kilometriä olisi suunnistamista poluttomalla pätkällä, joten ihan helpolla ei täysien rinkkojen kanssa tultaisi pääsemään ennen kämpälle siirtymistä.

Tarpojat keittelivät lounaan ulkona trangilla eräjormien hengessä Käyrästunturin parhaalla näköalapaikalla. Käyrästunturi on Rovaniemien ainoa ja siten myös korkein tunturi kohoten 347 m korkeuteen, joten sieltä näkyy aimo kattaus pohjoisen hienoja tuntureita; Sallan tunturit, Pyhä, Luosto, Napit Sodankylässä ja Länsi-Lapin kummut ennen varsinaista tunturialuetta. Poikkeuksellisen tunturin siitä tekee sekä vanha palovartion majapaikka että tunturin laelta löytyvät lähteet, joista saa täydennettyä juomavarastot ja tehtyä ruuat.

Käyrästunturin huipulla tehdyn lounaan jälkeen tarpojat matkasivat Käyrästunturin kaakkoiskulman juurella olevalle laavulle. Siitä koukattiiin kohtii lounasta Pajujan sillalle ja puomille. Vaikka pätkä oli kartassa poluton, niin porot olivat kulkeneet rinnesuon ja Käyrästunturin rinteen välistä loivempaa kohtaa sen verran paljon, että maastosta löytyi nopea reitti kulkea, ja suunnistaminen kohti Pajuojan siltaa sujuii vaivatta ja nopeasti.

Loppupätkä Niesin asfalttitielle olikin helppoa metsätien seuraamista, eikä siinä lähdetty enää urotekoihin tai oikoreitteihin, sillä rinkat kuitenkin painoivat selässä sen verran, että matkavauhti pysyi kävelytahdissa. Niesin asfalttieltä tarpojat saivatkin sitten kyydiin kohti Käyrämön kämppää.

Sudenpennut Pirttivaarassa

Sudenpentujen aamu valkeni itikoiden täyttämän yön jälkeen teltasta. Aamupala sekä keitettiin että syötiin Käyrämön kämpässä harjoitellen yleistä Käyrämössä toimimista vesien hakuineen, ruokahuutoineen, tiskauksineen ja lipun nostoineen

Retki avattiin virallisesti lipunnostolla

Lipunnosto kruunasi aamupäivän ja navakan pohjoistuulen voimalla saatiin Suomen lippu komeasti ylös hulmuamaan tuomaan retkihenkeä.

Sudenpennuilla oli luvassa mielenkiintoinen päivä; porukka jaettin kahteen ryhmään joilla molemmilla oli eri lähtöreitit Pirttivaaran päälle. Toinen ryhmä nousi vaaraan pohjoispuolelta ja toinen länsipuolelta ja tehtävänä oli löytää ylös sellainen reittiä ettei toinen ryhmä huomaa. Eli huipulle piti hiipiä tai käyttää maaston muotoja hyväksi siten, että pääset seisomaan huipulle ja tähystämään toisen ryhmän. Matkaa oli kolmatta kilometriä, joten aamupäivä kuluikin hiippaillessa kohti vaaranlakea. Tällä kertaa lännestä lähestynyt ryhmä oli vahvempi ja huomasi toisen ryhmän ensin vaikka ryhmä ei ollutkaan varautunut siihen, että idän kautta tullut ryhmä oli koukannut etelälaelle ja sieltä selustaan. Vartio oli kuitenkin valpas ja ehti huomata lähestyvän toisen ryhmän hyvissä ajoin.

Väijytysleikin jälkeen trangialla tehdyt nakit + makaroni upposivat kuin kuumille kiville. Vaikka koko leirivarustusta ei kannettukaan mukana, niin ainakin saatiin harjoiteltua sitä tärkeintä, eli syömistä ja veden täydentämistä. Pirttiivaarassa ei ole lähdettä kuten Käyrästunturilla, joten vedentäydennyspaikkaa hahmoteltiin kartalta samalla kun tähystettiin Käyrästunturin suuntaan ja arvuuteltiin missä tarpojat ovat vaeltamassa. Vettähän voi myös keittää seisovastakin vedestä, mutta tarkempi vesien käytön ohjeistus jäi ens kertaan. Tarkoitus oli nyt saada keitettyä ruoka ja mietittyä miten saa mahan täyteen ja janon sammutettua.

Ruuan jälkeen oli aika jättää Pirttivaaran laki. Reitti kohtii takaisiin Käyrämön kämppää kulki Saksalaisten leiripaikan ja karhunpesän kautta. Saksalaisten leiripaikka on jo legenedan asemassa oleva leiri, jossa saksalaistet partiolaiset ovat akoinaan rakentaneet tornit, portit ja oikeastaan koko isomman leririn rakennelmat sellaisiksi, että ne ovat kestäneet aikaa ja armottomia pohjoisen talvia. Aika kuitenkin tekee tehtävänsä ja luonnonnarusta (hamppuköysi tai sisalnaru) tehdyt köytökset ja rakennelmat maatuvat pikku hiljaa, Karhunpesä on vanha hylätty talvehtemispesä, joka toimii kohtuullisena maamerkkinä partiolaisille. Pesää ei ole käytetty viime vuosina, joten sen olemassaolosta uskalletaan viimeiin kirjoittaa myös retkikertomuksiin. Itse asukille toivotetaan hyvää vointia ja pitkää ikää!

Tarpojat olivat valmistelleet jauhelihakeiton päivälliseksi siinä vaiheessa kun sudenpennut palailivat päivävaellukseltaan. Loppupäivä Käyrämössä sujui syöden leikkien, saunoen ja iltanuotioin merkeissä.

Tarpojat kävivät myös kalassa hakemassa komeat ahvenet iltanuotiolle paistettavaksi.

Paluu Rovaniemelle

Viimeinen yö teltassa sujui jo paremmin ja vähempien itikoiden kanssa. Yö oli myös hieman viileämpi, joten se osaltaan saattoi rauhoittaa tilannetta ja makuupusseissa oli oikein mukava makoilla.

Aamun ohjelmassa oli aamupalan jälkeen lipunnosto ja sen jälkeen linnunpönttöjen ripustaminen ja leirin pakkaus.

Lounas syötiin vielä Käyrämössä, mutta heti sen jälkeen suunnattiin takaisin Rovaniemelle.