Käyrämön syysretki 2024 – Retkikertomus

Käyrämön perinteinen pyhäinpäivän retki ei ollutkaan tänä vuonna pyhäinpäivänä, vaan järjestettiin syysretkenä jo lokakuun alussa. Luvassa oli siis vähemmän lunta, enemmän valoa ja yhtä paljon hauskanpitoa kuin aikaisemmin. Pyhäinpäivä sattuu siis yleensä loka-marraskuun taitteseen ja on totuttu jo siihen että väliin ei kumpparin varsi riitä lumihangessa, autot on jumissa, on pimeää, on märkää mutta silti hauskaa.

Viime vuosien kertomuksista voit lukea seuraavista linkeistä:

Lisäksi kämppäkirjat menevät aina 1930 luvulle asti, joten (digitoimatonta) historiikkiä on retkistä on enemmän kuin tarpeeksi.

Etujoukko

Samoaja- ja tarpojat-ikäiset pojat siirtyivät Käyrämöön perjantai-iltana. Kololta poimittiin mukaan sen verran tavaraa, että pärjättiin launtai-aamuun asti, jolloin pääjoukko tulee paikalle peräkärryn kera.

Tavaran niukkuus ei hauskanpitoa haitannut ja ilta kului rattoisasti ruokaa tehdessä, kämppää lämmittäessä ja peruspuuhasteluissa.

Pääjoukko – lauantai

Lauantai-aamu alkoi Käyrämössä pakkasen merkeissä. Tuvassa tulee nukuttua aina hyvin ja aamusta on kiva pistää kipinää kaminaan ja heräillä rauhassa.

Samaan aikaan Rovaniemellä pääjoukko kokoontui kolon pihalla, pakkasi peräkärryyn rinkat, puolijoukkueteltan kamiinoineen ja muut tarpeelliset retkikamat ja suunnitteli matkaa Käyrämöön.

Samoajat ja tarpojat lähtivät suoraan lipunnostosta omalle seikkailulleen Pirttivaaraan. Pojat ovat jo sen verran kokeneita eräjormia, että aikuisia ei kaivata mukaan, vaan reppuun heitetään trangiat, lounaseväät ja muut tarpeelliset ja annetaan retken johtajille reitti, kontaktiajat ja paluuaika.

Nuoremmat pojat jäivät kämpän maille harjoittelemaan eränuotion ja rakovalkean tekoa. Tällä kertaa nuotioaineeksi etsittiin tervaskannon palasia ja ne saatiinkin melko helposti syttymään pienen vuoleskelun jälkeen.

Päivällä valmisteltu rakovalkea viriteltiiin tuleen illalla. Makkarat ja muut herkut kypsyivät vauhdilla rakovalkea lämmössä ja sen jälkeen olikin mukava siirtyä iltapuuhiin. Nuorimmat nukkuivat tuvassa ja vanhemmat pojat puolijoukkuelteltassa. Kipinäkin pyöri ainakin aamuyöhön saakka.

Sunnuntai

Aamuun herätessä mittari näytti kuutta pakkasastetta. Ei paha edellisiin vuosiin verrattuna, sillä maa ja ilma oli kuivaa ja aurinko yritti nousta ylemmäs horisontissa.

Tällä kertaa sudenpennut ansaitsivat rakentelu-merkin ansiokkaista leirirakennelmista joissa vuoltiin, sahattin ja hakattin kirveellä, sidottin, naamioitiin ja vaikka mitä vielä päälle.