Pyhäinpäivän retki 2022 – retkikertomus

Perjantaina lähti tarpojien etujoukko perinteiselle koko lippukunnan pyhäinpäivän retkelle. Retki suuntautui jälleen kerran Käyrämön kämpälle kokonaisvahvuuden ollessa 19 henkilöä. Matkaan lähti aikuisia, tarpojia, seikkailijoita ja sudenpentuja, joista tarpojia lukuunottamatta muut saapuivat paikalla lauantaina nauttimaan tarpojien valmiiksi lämmittämästä kämpästä.

Lauantai alkoi lipunnostolla. Sen jälkeen täytettiin mahat tarpojien valmistamalla hernekeitolla ja valmistauduttiin päivän koitoksiin. Seikkailijoilla oli luvassa suunnistusta ja sudenpennut puolestaan suuntasivat harjoittelemaan nuotion tekemistä.

Seikkailijoiden suunnistamisrasti oli tällä kertaa eksymisharjoitus ja yhden sudenpennun siirtymätapahtuma. Kaikkien silmät peitettiin ja heidät vietiin autolla (mutkan kautta) vajaan parin kilometrin päähän ennestään tuntemattomaan paikkaan. Siellä heidät jätettiin autosta edelleen silmät sidottuna, ja kun huivit sai poistaa silmiltä, niin heidän piti löytää itsensä kartalta ja suunnistaa takaisin kämpälle. Sää oli sumuinen joten normaaleja maamerkkejä, kuten Käyrästunturin mastoa, ei näkynyt, ja paikantaminen piti tehdä pitkän kaavan kautta. Hyvin pojat kuitenkin tunnistivat Pirttivaaran kalliot jotka pilkistivät pilvien lomasta. Tunnistamista auttoi samasta suunnasta kuuluvat maantien äänet, eli nelostien oli pakko olla samalla suunnalla. Kompassin avulla kartta suoraan, ja sitä myöten suurinpiirteinen paikka oli löydetty. Toki se oli kilometrin pielessä, mutta ainakin seutu oli sielläpäin ja etenemissuunta oli selvä.

Seikkailijoiden ollessa eksyksissä sudenpennut suorittivat nuotio-jälkeä. Alkuun harjoiteltiin kiehisten vuolemista, sytytyspuiden valintaa ja nuotion kasaamista. Kun tulet oli saatu (yllättävän ripeästi) aikaiseksi, niin tarkasteltiin miten erilaiset materiaalit ja kankaat palavat. Hitaimmin palavaksi osoittautui villa, kun taas tuulipuvun kangas katosi leimahduksena taivaalle. Nuotiota myös sammuteltiin erilaisin keinoin, ja jäljelle jääneeseen hiillokseen tehtiin uudet tulet. Lopuksi harjoiteltiin vielä sammutuspeitteen oikeaoppista käyttöä oikeaoppisesti ja otettiin nuotiosta viimeiset henget pois.

Tällä välin seikkailijatkin olivat löytäneet takaisin kämpälle ja siirryttiin ruuanlaittoon. Onneksi mukaan oli jälleen päässyt osallistujien vanhempia jotka hoitivat ruoka-huoltoa jolloin nuorempien vastuulle jäi vedenkanto ja muut valmistelut. Tarjolla oli aivan erinomaista Käyrämön hirvestä tehtyä käristystä sekä kattilallinen pottuja, joten täysi maha oli taattu. Ruuan jälkeen olikin aika laskea lippu ja siirtyä vapaa-ajalle ennen iltanuotiota.

Sunnuntai alkoi puurolla ja lipunnostolla. Näiden vakiotoimien jälkeen olikin aika lähteä ulos energiaa purkamaan ja nauttimaan alkutalvesta. Sudenpennut pystyttivät Hawu-teltan kamiinoineen ja lämmittivät siitä mukavan taukotuvan. Naamiointi hoidettiin kuntoon kuteen tapaan kuuluu. Seikkailjoilla ja tarpojilla oli puolestaan omia seikkailuja ja aamupäivä kuluikin kuin siivillä. Sudenpennuilla oli ohjelmassa vielä retkikokki-jälki. Siihen kuuluvia perinteisiä huutoja olikin jo harjoiteltu joka aterialla, ja nyt oli vuorossa perinteistäkin perinteisempi itse tehdyt nakit ja nuudeli trangialla valmistettuna. Seikkailijatkin liittyivät lounasseuraan ja opastivat sudenpennut trangian käyttöön sekä nakkinuudelin saloihin. Itsetehty ruoka ulkona ja nälkä mausteena on parasta, ja ruoka katosikin hetkessä mahoihin. Ruokailun jälkeen tuli jopa hieman kiire siivota, pakata ja laittaa Käyrämö lähtökuntoon. Ne saatiin nipinnapin ajoissa tehtyä ja hienosti sujunut retki pääteltiin lipunlaskuun.

Kiitokset osallistujille ja etenkin kokkeina toimineille vanhemmille!