Pyhäinpäivän retki 2023 – retkikertomus

Koko lippukunnan Pyhäinpäivän retki järjestettiin perinteitä kunnioittaen Käyrämössä. Kokonaisvahvuus vuoden 2023 retkellä oli 15 henkilöä, mikä on oikein sopiva määrä Käyrämön olosuhteisiin. Retkue oli nuorisopainotteinen, sillä tällä kertaa oli mukana vain sudenpentu- ja seikkailijaikäisiä partiolaisia. Lisäksi mukana oli ilahduttavan monta aikuista.

Olosuhteet olivat tänä vuonna suorastaan ennätyksellisen talviset, sillä ensilumi (joka taitaa pysyä) oli satanut jo pari-kolme viikkoa sitten ja lunta oli maassa noin 20 – 30cm. Tietä ei oltu tänä talvena vielä aurattu, mutta sitä oli sen verran ajettu, että kämpälle pääsi autoilla vanhoja renkaanjälkiä tiukasti seuraamalla. Parkkipaikan lapioinnissa oli toki oma urakkansa, mutta onneksi mukana oli useampi lapio, joten työ eteni joutuisasti. Lumikola olisi toki ollut poikaa, sillä lumi oli kevyttä pakkaslunta, mitä oli helppo siirtää syrjään.

Perjantaina Käyrämön kämpälle menivät seikkailijat. Perjantai kului puita tehdessä, kämppää lämmittäessä ja ilta(herkku)ruokaa tehdessä. Kun mahat olivat täynnä, puut tehtynä ja kamiinassa valkea, niin oli aika siirtyä pelaamaan korttia ja shakkia. Siinä se ilta kuluikin ja kymmenen maissa oli aika pistää makuulleen ja aloittaa kipinävuorot. Kipinät kestivät aamukolmeen asti, joten kaikille jäi nukkumisaikaa reippaasti. Pakkasta oli maltilliset kymmenen astetta (joka toki on ajankohtaan nähden paljon), joten aamukolmen ja aamuherätyksen välillä ei enää tarvinnut pitää kipinää yllä, vaan viimeisellä hiilloksella mentiin aamuun asti.

Iltashakit

Lauantaina alkoi etuvartion, eli seikkailijoiden osalta, pihatöillä ja ulkopuuhailulla. Pääjoukkio, eli sudenpennut saapuivat yhdentoista maissa, ja silloin potkaistiin retki kunnolla käyntiin. Lippu vedettiin salkoon puoli kaksitoista, sen jälkeen hyvä lounas ja suunta kohti päivän aktiviteetteja.

Seikkailijat suuntasivat kohti saksalaisten leiripaikkaa. Ihan sinne asti ei menty lumitilanteesta johtuen, sillä kevyt lumi (ja pohjien puute) ei sallinut vielä hiihtämistä, ja toisaalta kävellen kahlaaminen oli hidasta. Sopiva paikka tulien tekoon löytyi omalta palstalta naapurin hakkuuaukean reunalta. Kohdalla on kuivaa kangasmaastoa ja paljon kantoja, mäntypuuta ja keloja. Tehtävänä oli tehdä tulet käyttäen vain luonnosta saatavilla olevia materiaaleja, poislukien tulitikut. Pojat ovat sen verran retkeilleet, että huomasivat hakea tervasta kannosta, joten tehtävä osoittautui helpoksi. Ihan ensimmäisellä raapaisulla ei nuotio syttynyt, sillä tervasta ja muuta puuta oli kertynyt nuotioon aika reippaasti. Mutta jo heti toisella yrittämällä puun vähentämisen jälkeen oli nuotiossa valkea. Makkarat löytyivät repusta noin sekunnissa ja kunhan hyvä hiillos oli saatu järjesteltyä, niin seikkailijat saivat mahat täyteen lämmintä makkaraa. Ruuan lisäksi seikkailijat tiesivät juomisen tärkeyden, ja kaikilla oli mukana riittävästi mehua tai vettä. Lunta ei tarvinnut tällä kertaa sulatella, ja se olisikin ollut pakkaslumesta melkoinen urakka. Kunhan eväät oli syöty oli aika suunnata kohti kämppää. Vaikka matkaa ei ollut montaa kilometriä, niin lumessa kahlaaminen söi aikaa, ja perille päästiin iltapäivän jo hämärtyessä.

Tulentekoa luonnon tarjoamilla materiaaleilla

Sillä välin kun seikkailijat olivat seikkalemassa, sudenpennut puuhailivat kämpän maastossa. Tehtävänä oli tehdä maja sissiteltasta, naamioida se ja laittaa teltan kamiinaan tulet. Hyvä ja suojaisa paikka majalle löytyi hetken etsimisen jälkeen. Tärkeintä oli tietenkin mahdollisimman hyvä piilo, joten paikka valikoitua isojen kuusien vierestä. Teltan pystystys meni varsin sutjakkaasti, sillä kiilojen sijaan voitiin käyttää läheisiä puita liepiden narujen kiinnitykseen. Naamiointi ottikin sitten aikansa, sillä sitä varten piti kaataa mahdollisimman tiheitä kuusia ja koivuja.

Kunhan naamiointi oli saatu tehtyä, niiin oli aika pistää tulet kamiinaan. Ihan ensimmäisellä yrittämällä tulet eivät syttyneet, ja toisaalta kylmä alkoi hiipiä, joten siirryttiin välillä kämpälle lämmittelemään ja kohentamaan kamiinan tulia. Pikku lämmittelyjen jälkeen otettiin toinen yriittämä, ja saatiinkin tulet kamiinaan ja maja suorastaan kuumaksi. Kamiina loisti iloisen punaisena ja sitä myötä opeteltiin miten teltassa toimitaan, ja miten vaatteille tulen tai lämmön läheisyydessä käy. Asiaa käytiiin läpi myös ihan konkreettisesti tekemällä tulet puuliiterin edustalle ja testaamalla miten eri kankaat palavat. Todettiin, että paksu ja tiheä puuvilla on paras, sillä se ei välitä kipinöistä eikä pala liekillä. Toisaalta ohut sadetakki on huonoin, sillä se sulaa heti. Harso taas palaa isolla liekillä. Samalla päästiin myös harjoittelemaan sammutuspeitteen käyttöä, ja tulet vuoroin sammutettiin peitteellä ja vuoroin sytytettiin puhaltamalla. Sammutuspeitteen käytössä huomattiin, että se ei ole kovin helppoa, vaan vaatii, että peite taputellaan tiiviisti tulen ympärille. Harjoittelu tekee tässäkin mestarin.

Hämärän koittaessa seikkailijatkin saapuivat kämpän maastoon ja oli aika suunnata herkulliselle nakkikeitolle. Kunhan mahat olivat täynnä lämmintä keittoa ja sukat ja hanskat vaihdettu kuiviin, niin siiirryttiin ulos ehkä viikonlopun puhutuimman leikin, eli Örkin, pariin. Örkit asuvat Käyrämössä ja perimätieto kertoo, että Örkkien tulien luota löytyy aarre jota Örkit vartioivat. Örkit syövät kaikki aarretta lähestyvät, mutta toisaalta Örkit pelkääävät tulitikkujen tulta. Näistä asetelmista siirryttiin ulos, ja huomattiin, että yhtäkkiä käyrästunturin suunnalla syttyi kirkas valo. Se ei voinut olla mitään muuta kuin Örkkien aarre!

Osalliistujien taktiikka oli tällä kertaa pysyä yhtenä joukkona ja se toimi erinomaisesti. Vain muutama, kuten VP, syötiiin ja muut pääsivät aarteelle. Sieltä paljastui pussilliinen vaahtokarkkia, joten iltanuotio ja lämmin vaahtokarkki oli seuraava kohde. Tulet siiis nuotiopaikalle ja välittömästi vaahtokarkin, makkaran ja hampurilaisten paistoon.

Iltanuotion jälkeen osa poistui kohti Rovaniemeä ja loput siirtyivät kämpän lämmittämiseen ja iltapalalle. Päivä oli sen verran toimelias, että suurin osa nukahti jo yhdeksän maissa.

Yöpuulle

Sunnuntaina harjoiteltiin vielä kamiinan nuohamista ja teltan pakkaamista, sekä kämpän siivoamista. Varsinkin siivous sujui oikein mallikkaasti ja pojat hoitivat hommat ennätysajassa. Aikaa jäi siis myös majojen entraamiseen ja rosvo ja poliisi leikeille.

Keliolosuhteet ja lumen määrä antoivat pienen jännityksen Rovaniemen siirtymälle, mutta niistä selvitiin yhden auton jumista kaivamisella ja yhdellä pysähdyksellä, jossa tarkistettiin nelostiellä hätävilkut päällä olleen retken ulkopuolisen auton kunto.

Tällä kertaa suoritettiin seuraavia koloilloissa aloitettuja partiomerkkejä loppuun:

Kiitokset osallistujille ja ennen kaikkea mukana olleille lasten vanhemmille!

Viime vuoden retkestä voit lukea retkikertomuksesta: