Lippukunnan perustaminen

Rovaniemellä muistetaan aidon hengen mukaista partiotoimintaa harrastetun jo 1920- luvulla. Tyttölippukunta Pohjan Tulet oli aloittanut toiminnan 1932. Järjestynyt partiotoiminta alkoi kuitenkin täydellä teholla Lapin Samoilijoiden perustamisesta v. 1933.

22.2.1933 oli rehtori Aatu Nykänen kutsunut silloisen piiriohjaajan Martti Suomalaisen Pohjolan Partiopoikapiiristä Oulusta ja Rovaniemeltä asiasta kiinnostuneita koolle yhteislyseolle. Perustettiin lippukunta, jonka nimeksi hyväksyttiin Lapin Samoilijat. Piiriohjaaja Suomalainen piti aluksi neljä päivää kestävän kurssin vartionjohtajille, jotta toiminta pääsisi hyvään alkuun. Ensimmäiseksi lippukunnanjohtajaksi valittiin Matti Halvari. Jäsenmäärä oli aluksi 40 poikaa. Kokoukset pidettiin yhteiskoululla.

Ensimmäisissä vartioissa toimivat johtajina mm.

• Haukka – Martti Huhtala
• Pöllö – Timo Hynynen
• Peura – Lasse Öhrling
• Susi – Paavo Seppänen
• Vesa – Pentti Heilala
• Kotka – Arvi Paavalniemi (myöh. Rautio)
• Ilves – Urpo Oikarainen

Kevättalvella 1934 lippukunnanjohtaja Halvari sairastui vakavasti, mutta ennen eroamistaan hän hankki seuraajakseen pastori Arvo Ohisen. Nyt seurannut aika oli sekä jäsenmäärän, että toiminnan kannalta nousuaikaa. Jäsenmäärä kasvoi yli 80. Kokouspaikaksi saatiin Kemijoen Uitto Oy:n tukkilaiskämppä.

Lippukunta oli jaettu kahteen osastoon, joista toisen johtajana toimi Lasse Öhrling ja toisen Paavo Seppänen. Vartioita oli toista kymmentä. Partioviikolla pidettiin paraati ja järjestettiin partiojuhla.

Triumviraatin aika

Syksyllä 1935 pastori Ohinen muutti Viipuriin, jolloin lippukunta jäi ilman vanhempaa johtoa. Tämä ei kuitenkaan lamaannuttanut toimintaa, vaan kolme lukioluokkien poikaa, Martti Huhtala, Timo Hynynen ja Antti Heilala muodostivat ns. triumviraatin ja johtivat yhteisvoimin lippukuntaa. Toiminta oli tehokasta. Saavutuksista mainittakoon voitto Pohjolan piirin erävaelluskilpailuissa Kajaanissa. Samana vuonna sai lippukunta oman lipun, jonka suunnitteli ja valmisti opettaja Johannes Karvonen. Tämä lippu palveli lippukunnan tilaisuuksissa ja leireillä aina vuoteen 1977, jolloin Lady Lions Rovaniemi lahjoitti uuden lipun. Naulaus ja luovutustilaisuus oli Sierijärvellä toukokuun 22. päivänä 1977.

Sotia edeltävä aika

Keväällä 1936 tuli lippukunnan johtajaksi partiojohtaja Lauri Vuollo. Hän joutui kuitenkin toimensa vuoksi lopettamaan. Triumviraatti hajosi vuonna 1937, kun sen jäsenet valmistuivat ylioppilaiksi. Pentti Heilala toimi lippukunnanjohtajana. Hän joutui luopumaan opiskelunsa vuoksi tästä tehtävästä joulukuussa 1937, jolloin lippukunnanjohtajaksi tuli partiojohtaja Yrjö Ensio. Hän johti lippukuntaa aina vuoteen 1939 asti. Hänen muutettua paikkakunnalta olivat lippukuntamme johdossa Antti Karinen ja Jaakko Jokela juuri ennen talvisotaa.

Näinä vuosina oli kokoontumispaikan puute vaikein pulma, sillä entinen kämppä purettiin. Kokouksia pidettiin vartionjohtajien kotona. Kesäleiri oli Raanujärven Konttasaaressa, joka useasti myöhemminkin oli lippukunnan kesäleirin tapahtumapaikkana. Toiminnassa saavutettiin vaikeuksista huolimatta huomattavia tuloksia. Vuonna 1937 oli liitossa käynnissä toimintakilpailu. Lippukuntamme oli piirin paras, saaden palkinnoksi Matin Jousen kuparilaatan, joka kiinnitettiin lipputankoon. Partioarpojen myynnissä lippukunta oli 1936 toinen ja 1937 ensimmäinen piirin alueella.

Talvisodan aika

Talvisodan aikana toiminta luonnollisesti heikkeni, sillä johtajat olivat rintamalla ja useimmat pojat maanpuolustustehtävissä. Elokuussa 1940 sai toiminta uutta vauhtia. Lippukunnanjohtajaksi tuli Pentti Heilala, joka toimi tehtävässään jatkosotaan asti. Lippukunnan sihteerinä toimivat tänä aikana Esko Lauri ja Lauri Jokela, joukkueiden johtajina Lasse Snellman ja Olli Lampio sekä vaeltajakillan johtajana Kauko Inkinen. Jäsenmäärä oli hiukan yli viisikymmentä. Vanhat vartionimet säilytettiin. Vanhempainneuvosto, joka sodan aikana oli hajaantunut, kutsuttiin uudestaan koolle joulukuussa 1940. Sen puheenjohtajaksi valittiin lääninneuvos Benjamin Heiskala. Muina jäseninä olivat Erkki Hynynen, P.A. Jokela, Johannes Lauri, Aarne Välimäki, Juho Heilala, U. Tammilehto, T. Autti, Aaro Tolsa ja Heikki Lampio. Vanhempainneuvoston tuen avulla saatiin vuonna 1941 kauppalalta tontti omaa taloa varten. Hankittiin piirustukset ja pidettiin kahdet arpajaiset rahan hankkimiseksi. Omaa taloa ei kuitenkaan saatu hankittua, mutta muuten lippukunnan talous oli hyvällä kannalla. Samana vuonna lippukunta myös rekisteröitiin. Toiminta oli vilkasta, kunnes sota ja evakkoaika lamauttivat sen.

Toiminnan aloitus sodan jälkeen

Vuoden 1951 syksyllä joutui lippukunnanjohtaja Esko Lauri opiskelujensa vuoksi luopumaan toimestaan. Lippukunta jäi ilman varttuneempaa johtoa, sillä vanhemmat pojatkin erosivat. Toiminta lamaantui muutaman vartion ponnisteluista huolimatta. Lamakausi kesti vuoden 1953 kesään asti, jolloin toiminta sai uutta vauhtia piiriohjaaja Maunu Sunin ansiosta. Lippukunnanjohtajaksi tuli kolmannen kerran Pentti Heilala, ja hänen apulaisekseen Juha Määttä.

Partiointi pantiin taas käyntiin: retkeiltiin, suoritettiin luokkamerkkejä, osallistuttiin piirin kisoihin menestyksellä. Pentti Heilalan muutettua Ruukkiin v. 1956 lpk:n johtajaksi tuli Juha Määttä. Seuraavina vuosina toiminta kehittyi mukavasti: partiopoikaosastossa (vartiolaiset) oli 66 jäsentä, kolkkaosastossa (sudenpennut) 63, vaeltajaosastossa 24, johtajaneuvostossa 18 ja vanhempainneuvostossa 10. Toiminta oli vilkasta kaikissa osastoissa viikoittaisine kokoontumisineen ja lukemattomine retkineen ja leireineen. Vuonna 1964 lippukunnan johtoon tuli Maunu Suni, jonka johdolla käytiin useita leirejä ja kilpailuja. Vuonna 1971 lippukunnanjohtajaksi tuli taas Juha Määttä. Vuonna 1977 aloitettiin ilmailupartiotoiminta, jonka johdosta lpk liittyi Suomen ilmailuliittoon 1979, vaikkakin silloisten sääntöjen vastaisesti.

Vuodelta 1981, 7.9.1981 päivätystä hallituksen pöytäkirjasta käy ilmi ilmailupartiolaivueen perustaminen. Ilmailupartiotyöryhmään kuuluivat tuolloin Juha Määttä, Olli Haaranen ja Pekka Natunen. Ilmailupartiolaivueen johtajaksi tuli Pekka Rahkala, joka toimi myös lippukunnanjohtajana vuoden 1992.

1987 aloitti Haukka-vartio toimintansa Pekka Kilpisen, lippukunnan pitkäaikaisen jäsenen, ja Erkki Hulkon käynnistämänä. Kun nämä pojat varttuivat, aloitti 1991 toiminnan sitten kaksi uutta vartiota ja jäsenmäärä nousi. 1990- luvun alussa menestyttiinkin mukavasti esimerkiksi piirin pt-kisoissa ja vartioiden toiminta oli vilkasta myös retkeilyssä. Pekka hoiti tuolloin, kuudenkymmenen ikäisenä, myös lippukunnanjohtajan tehtäviä vuodesta 1993. Hänen jälkeensä lippukunnanjohtajaksi valittiin Simo Haase.

Simon jälkeen lippukunnanjohtajaksi valittiin Olli Airaksinen, joka hoiti pestiä parin vuoden ajan. Vartiot kokoontuivat säännöllisesti ja jäsenmäärä oli noin 40. Ollin lähdettyä armeijaan ja opiskelemaan tuli lippukunnanjohtajaksi Otso Rantanen. Hänkin siirtyi varusmiespalvelukseen varsin pian ja toiminta pääsi vähän pysähtymään. Lippukunnan jäsenmäärä laski vuosikymmenen loppuun mennessä alle kahdenkymmenen.

2000 luku

Vuoden 2001 vuosikokouksessa lippukunnanjohtajaksi valittiin Ville-Pekka Jokela. Saman vuoden syksyllä aloitettiin sudenpentutoiminta sekä uuden vartion toiminta. Jäsenmäärä vuoden 2002 lopulla oli 49.

Ja saman verran jäseniä oli rekisterissä vuoden 2009 lopussa. Lippukunnanjohtajana vuosina 2001 – 2008 toimi Ville-Pekka Jokela. Tuona aikana osallistuttiin piirileireille vuosina 2002 ja 2006, suurleiri Taruksella oltiin vuonna 2004. Partiotaitokilpailuissa saavutettiin useampia palkintosijoja ja mestaruuskin. Koko vuosikymmenen toiminta oli varsin nousujohteista. Talvileiri järjestettiin Käyrästunturin huipulla useampana vuonna ja partiojohtajia kouluttautui piirin kursseilla puolenkymmentä. Kesäisin leirejä pidettiin vielä talvileirejä ahkerammin. Kaamosvaelluksia, pienempiä vaelluksia ja lippukunnan yhteisiä retkiä mahtuu toimintavuosiin lukuisia. Lippukunta sai mainetta piirin vankimpana partiopoikatoiminnan linnakkeena sekä aktiivisesta toiminnastaan. Käyrämössä Rantalan tilalla olevia rakennuksia huollettiin myös aktiivisesti, kaminat ja hormit vaihdettiin 2007. Ikkunat alakämppään uusittiin 2008. Lippukunta järjesti suuret 70-vuotisjuhlat vuonna 2003 sekä pienimuotoisemmat 75-vuotisjuhlat v. 2008. Lippukunnanjohtajana v. 2009 toimi nousevaa polvea edustava partiojohtaja Juha-Petteri Lehmus, joka vuoden lippukuntaa johdettuaan siirtyi puolustusvoimien palvelukseen. J-P:n aikana toimintaa uuden ikäkausiohjelman mukaan käynnistettiin aktiivisesti ja  ohjelma otettiin käyttöön syksyllä 2009.

2010 luku

Vuodesta 2010 lippukunnanjohtajana on toiminut Ville-Pekka Jokela. Tämän 2010-luvun aikana toimintaan ovat kuuluneet säännöllisen viikkotoiminnan lisäksi piirileirit, leirit Käyrämössä ja partiotaitokilpailujen järjestäminen ja niihin osallistuminen. Käyrämön kämpän katto on remontoitu 2015 ja kiinteistöjä muutenkin pidetty kunnossa pääosin hallituksen voimin. Muutamia kansainvälisiä vierailuja on vastaanotettu mm. Belgiasta.

2020 luku

Tällä hetkellä lippukunnanjohtajana toimii Veli-Pekka Pihlajanmäki ja jäsenmäärä on vakiintunut noin 50 jäseneen. Aktiivista toimintaa on kaikissa ikäryhmissä ja toiminta on painottunut retkiin, leireihin ja koloiltoihin. Myös partiotaitokilpailuperinnettä lämmitellään uudelleen, ja varsinkin tarpojat ja seikkailijaikäiset ovat osallistuneet kisoihin.

(Lähteenä käytetty Lapin Samoilijat ry:n 50- vuotishistoriikkia vuodelta 1983)